Avainsanat

, , , ,

28-vuotias lankoni kotona Pakistanissa on löytänyt mieleisensä morsiamen. Vanhemmat ovat vierailleet toistensa luona, ja molempien perheiden hyväksyntä liitolle on kovaa vauhtia löytymässä.

Nyt näissä hallitusneuvotteluissa tarvitaan enää vain yhtä mielipidettä: minun.

Anoppi kertoi Skypessä, että koska olen perheen vanhin miniä ja hänen ”ykköstyttärensä”, minun hyväksyntäni langon avioliitolle on kriittinen tekijä.

Herranjumala, minäkö ryhtyisin esteeksi nuoren miehen elämän ainoalle parisuhteelle! Valehtelen koska tahansa, että tyttö on oikein kaunis ja sukuumme vallan sopiva, olkoon mikä tahansa hevosennaama hyvänsä.

Kaiken huipuksi häitä ei kuulemma voida pitää ennen kuin minä purjehdin Suomesta paikalle.

Koska olen äärimmäisen haluton palaamaan Pakistaniin enää milloinkaan, tämä alkaa muistuttaa kannaltani tukalaa panttivankitilannetta. Liikaa valtaa, jota en halua.

Aasialaisten mielestä tällaiset tukahduttavat sukulaissuhteet ovat aivan normaaleja. Perheenjäsenet tuottavat ilon ja onnen lisäksi toisilleen äärimmäisiä pattitilanteita ja jatkuvaa konfliktia.

Suomalaisille tällaisen valta-aseman syntyminen suvuissa olisi mahdottomuus.

Täällä sukua nähdään vain äärimmäisessä pakkotilanteessa. Ainoa, mihin kasvavilla lapsilla syntyy kiihkeitä suhteita, ovat heidän joukkourheiluharrastuksensa.

Mieheni on vaikea ymmärtää, ettemme halustamme huolimatta koskaan kykene tapaamaan sukulaisiamme.

Vaikea sitä on minunkin käsittää.