Category Archives: Suomalaiset tavat

Suomi, kesäparatiisi

13 torstai Kes 2019

Posted by in journalismi, Suomalainen yhteiskunta, Suomalaiset tavat

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

, , , , , ,

Saimme valokuvaaja Petri Mularin kanssa käskyn lähteä Somerolle tanssilavalle kesän ensimmäisenä perjantaina.

Vastassa oli juuri sellainen nostalgiaidylli kuin voi odottaakin: aurinkoisen kesäillan valo siivilöityi vinosti ikkunoista puiselle tanssilattialle, jossa vakavat suomalaiset väänsivät tangoa naama peruslukemilla.

Meillä oli valitettavasti kiire tehdä juttu ja päästä takaisin Helsinkiin ennen keskiyötä. Meitä odottivat seuraavana päivänä yhteensä seitsemät lakkiaiset. Mutta minä olisin voinut katsella tanssilattiaa loputtomiin.

Saatte varastaa idean oitis: kesäisistä tanssilavoista pitäisi tehdä tosi-tv-ohjelma! Parkettihan oli täynnä toimintaa ja tunteita.

Artistia halataan lavan edessä, bändin jäsenet vitsailevat takahuoneessa, tanssiopettajat jättävät vauvansa hoitotädin huomaan, tanssiyleisön joukossa on seksuaalivähemmistöjä ja huomattavan persoonallisia tanssijoita. Mitä tuokin yksi tuolla veivaa? Vanha pappahan loikkii kohta ulos huoneesta, jos ei rauhoitu jenkkansa kanssa!

Ja se nuori kaunotar, jonka edessä on jatkuva jono.

Uskon, että suomalainen tanssilava on viimeinen seksuaalivallankumouksen demokraattinen linnake, jossa vanha totinen mies uskaltaa vielä hakea lähikontaktia nuoren naisen kanssa tulematta naurunalaiseksi – tai syytteen alaiseksi.

Somero, saanko tulla pian takaisin?

Somero_ME

Koska toimittajan piti tehdä työtään, en ehtinyt napata kuin yhden valokuvan. Ehkä elämäni huonoimman.

Länsimainen harha

23 tiistai Hel 2016

Posted by in Avioliitto, Maahanmuutto, Siippa, Suomalainen yhteiskunta, Suomalaiset tavat

≈ 1 kommentti

Avainsanat

, , , , , , , , , ,

Muutimme saarelle, talvisin kauas ensiapupalveluiden ulottumattomiin. Ensimmäisenä iltanamme siippa leikkasi perunaveitsellä sormeensa.

Mies oli ollut kolme viikkoa äitinsä ruokapatojen ääressä ja meni tyylipuhtaaseen paniikkiin, kun suomalaisvaimolle olisi pitänyt yllättäen ja pyytämättä laittaa ruokaa.

Vaimo makasi migreenissä, verenpainelääkkeissään ja flunssassaan sängyssä. Vaimo päätyi valmistamaan makaronilaatikon loppuun, kun veri alkoi lentää keittiössä.

Kirosin noin tuhannennen kerran, miksen voi olla naimisissa jäyhän suomalaisuroon kanssa, joka tekee makaronilaatikon vaikka päällään seisten! Murahtelee korkeintaan kaksi tavua ohimennen.

Miksi keittiössäni sen sijaan luistelee tämä haavanlehtimäinen mimosa, joka hermostuu pienimmästäkin vastuullisesta kotityöstä?

Koska hänen kulttuurissaan miehiä ei opeteta kotitöihin, perheyksikön jaettuun vastuuseen, velvollisuudentuntoon eikä toisten huomioimiseen.

Heitä opetetaan, nähdäkseni, sen sijaan puhumaan tunteistaan, ilmaisemaan itseään ja jakamaan ympärilleen iloa.

Mies-parkani.

Hän joutuu olemaan naimisissa naisen kanssa, joka yhä kuvitelee suomalaisen kulttuurin olevan jollain tavalla ylivertainen.

Perhe on pahin

14 torstai Tou 2015

Posted by in Puoliso, Siippa, Suomalainen yhteiskunta, Suomalaiset tavat

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

, , , ,

28-vuotias lankoni kotona Pakistanissa on löytänyt mieleisensä morsiamen. Vanhemmat ovat vierailleet toistensa luona, ja molempien perheiden hyväksyntä liitolle on kovaa vauhtia löytymässä.

Nyt näissä hallitusneuvotteluissa tarvitaan enää vain yhtä mielipidettä: minun.

Anoppi kertoi Skypessä, että koska olen perheen vanhin miniä ja hänen ”ykköstyttärensä”, minun hyväksyntäni langon avioliitolle on kriittinen tekijä.

Herranjumala, minäkö ryhtyisin esteeksi nuoren miehen elämän ainoalle parisuhteelle! Valehtelen koska tahansa, että tyttö on oikein kaunis ja sukuumme vallan sopiva, olkoon mikä tahansa hevosennaama hyvänsä.

Kaiken huipuksi häitä ei kuulemma voida pitää ennen kuin minä purjehdin Suomesta paikalle.

Koska olen äärimmäisen haluton palaamaan Pakistaniin enää milloinkaan, tämä alkaa muistuttaa kannaltani tukalaa panttivankitilannetta. Liikaa valtaa, jota en halua.

Aasialaisten mielestä tällaiset tukahduttavat sukulaissuhteet ovat aivan normaaleja. Perheenjäsenet tuottavat ilon ja onnen lisäksi toisilleen äärimmäisiä pattitilanteita ja jatkuvaa konfliktia.

Suomalaisille tällaisen valta-aseman syntyminen suvuissa olisi mahdottomuus.

Täällä sukua nähdään vain äärimmäisessä pakkotilanteessa. Ainoa, mihin kasvavilla lapsilla syntyy kiihkeitä suhteita, ovat heidän joukkourheiluharrastuksensa.

Mieheni on vaikea ymmärtää, ettemme halustamme huolimatta koskaan kykene tapaamaan sukulaisiamme.

Vaikea sitä on minunkin käsittää.

Meillä ei jaeta kotitöitä

01 sunnuntai Maa 2015

Posted by in Avioliitto, Maahanmuuttaja, Puoliso, Suomalaiset tavat

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

, , ,

”Aion pestä pyykkiä kaksi koneellista lähiaikoina”, siippa loihi lausumaan eräänä iltana kesken päivällisen.

Olin pudota tuolilta.

Mies, joka ei ole 1,5 vuoteen ”oppinut” käyttämään pesutupaamme, varaisi nyt itse pyykkivuoron ja pesisi kaksi koneellista vaatteitaan?!

Kun pyykkipäivä koitti, yksiömme lattialle ilmestyi kaksi pinoa. Toinen sisälsi lähinnä vaaleaa hienopyykkiä – ja punaisia puuvillasukkia. Toinen oli 60-asteista tummaa pyykkiä – ja minun hepeneitäni.

Ei ole vaikea arvata, kuka päätyi lajittelemaan siipan pyykit uudestaan. Olisi ollut muutakin tekemistä.

Edellisen pyykkioperaation jälkeen sain kuulla entiseltä talonmieheltämme, että siippa oli minulta salaa käynyt pyytämässä häneltä apua pesuohjelman valitsemisessa.

Meidän taloyhtiössämme edes aviomiesten vajavaiset kodinhoitotaidot eivät pysy salassa.

Monenlaisia ystävänpäiviä

16 maanantai Hel 2015

Posted by in Avioliitto, Puoliso, Siippa, Suomalaiset tavat

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

,

Helmikuun 14. päivänä aviopuolisoni kotimaassa papisto muistuttaa kansalaisille, että Pyhän Valentinuksen päivänä pitäisi juhlia Kunniapäivää – vastalauseena länsimaiselle haureudelle, kunniattomuudelle ja hävyttömyydelle.

Meillä kotona Suomessa ei juhlittu minkäänlaista haureutta.

Aamulla vain siipan aamiaislautaselta löytyi sydämenmuotoista suklaata. Minun lautaseni oli tyhjä. Kaikki punaiset ruusutkin olivat yhä kukkakaupassa.

Siippa oli päättänyt keskenään, että samalle viikolle osunut toisen etunimeni (!) nimipäivän juhlinta oli oleellisempaa kuin ystävänpäivän hössötys.

Enempää väärässä miesparka ei olisi voinut olla. Edes illalla väkipakolla ostettu sushiannos ei helpottanut tuskaani. Olo oli kuin lapsella, joka löytää joululahjapaketistaan isotädin kutomat pässinpäkkimät.

Tunsin itseni osattomaksi.

Onneksi ystävänpäivä tuli sunnuntaina, kun tapasin pitkästä aikaa vanhan ystävän. Tai puolikälyn, sillä kauan sitten historian hämärässä seurustelin hetken hänen veljensä kanssa.

Olen aina ajatellut, että ihmisten kuvailut siitä, kuinka hyvän ystävän kanssa voi jatkaa vaikka vuosien kuluttua juttua ”siitä, mihin se viimeksi jäi”, on pelkkää legendaa.

Enää en ajattele niin. Tämän vanhan ystävän tapaaminen vastasi kevyesti suurinta suklaarasiaa, jonka siippa olisi voinut kaupoista löytää.

Kaukana Strömsöstä

29 maanantai Jou 2014

Posted by in Avioliitto, Maahanmuuttaja, Maahanmuutto, Puoliso, Suomalaiset tavat

≈ 2 kommenttia

Avainsanat

, , , , , , ,

Greenwich_jouluMeidän piti viettää joulu Lontoossa tytärpuolieni kanssa, mutta siipan matka loppui Pirkkalan lentokentälle.

Onneksi saattajina oli Suomen poliisi eikä Stanstedtin lentokentän maahanmuuttoviranomaiset.

Tajusimme vasta matkaa edeltävänä iltana, ettei Iso-Britannia olekaan Schengen-maa. Oleskelulupa Eurooppaan ei siis riittänytkään matkustamiseen.

Soitettuani paniikissa Suomen Rajavartiolaitokseen, Englannin suurlähetystöön ja Suomen konsulaattiin Lontoossa selvisi, että perhesiteiden perusteella Euroopan kansalaisen kanssa naimisissa oleva ei-eurooppalainen olisi voinut matkustaa, mutta siihen olisi tarvittu EEA Family Permit.

Sitä emme enää ehtineet illalla saada.

Jouluaattona istuin sitten tytärpuolieni kanssa Cutty Sark -pubissa Lontoon Greenwichissä, söin perinteistä fish & chips -annosta ja kuuntelin humalaisten brittien laulua alakerrasta.

Joulupäivänä Lontoossa oli niin hiljaista, ettei metrokaan jyrissyt hotellihuoneemme alla kokonaiseen vuorokauteen. Ruokaa sai vain muslimien pitämistä pizzerioista.

Puolisoni vietti joulunsa suomalaisessa joulupöydässä, sukulaisten ympäröimänä. Joulupäiväksi hän sai kutsun toiseen perheeseemme. Kolmanteen kutsun lähettäneeseen perheeseen puolisoni ei olisi kahdessa päivässä enää ehtinyt.

Suomalaiset näyttivät meille kirkkaasti, että jouluna kaikkien sydämet ovat täynnä rakkautta ja hyväntahtoisuutta.

Joulukalenterin oikea käyttö

18 torstai Jou 2014

Posted by in Maahanmuuttaja, Puoliso, Siippa, Suomalaiset tavat

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

, , ,

Puolisoni rakastaa suklaata. Huonoina päivinä Fazerin tehdas lienee hänelle ainoa syy yhä pysyä Suomessa.

Mutta ostamaani suklaista joulukalenteriaan hän ei muista avata! Miekkoselle kasaantuu luukkuja avattavaksi päivätolkulla.

Itse en perusta suklaasta, mutta olen järkyttynyt moisesta kalenterikäyttäytymisestä. 40 vuotta suomalaisia jouluja on iskostanut päähäni adventtikalenterin oikean avaamistiheyden.

Kun veljeni oli perheineen meillä viikonloppuna kahvilla, siippa innostui tarjoamaan pöytäseurueelle suklaata omasta kalenteristaan! Veljenpoikani katsoi siippaa silmät kauhusta laajenneina ja kieltäytyi mykkänä.

Ennen seuraavia vieraita jouduin huomauttamaan siipalle tiukasti, ettei ruveta sitten mihinkään kalenteritarjoiluihin, kiitos.

Otetaan oppia latinoilta

17 maanantai Mar 2014

Posted by in Maahanmuutto, Siippa, Suomalaiset tavat

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

, , , ,

Puolison myötä olen tutustunut maisemaan, jota voisi kutsua maahanmuuttaja-Suomeksi. Hän tutustuu luontevasti toisiin maahanmuuttajiin kielikoulussaan, osa-aikatyössään ja harrastuksissaan.

Lähes joka päivä siippa kertoo toinen toistaan ihmeellisempiä maahanmuuttotarinoita. Usein ne saavat minut voimaan pahoin.

On sietämätöntä kuulla, kuinka Suomeen hiljattain tullut muslimimies metsästää selvin päin humalaisia suomalaisnaisia yökerhoista. Tai lainaa kaupungin sosiaalitoimiston maksamaa asuntoaan Suomeen pyrkiville venäläisnaisille palveluksia vastaan.

Epäloogisesti ajattelen, että on jotenkin sentään tasavertaista, kun kaksi suomalaista tavoittelee toistensa huomiota baarissa yhtäläisesti juovuksissa.

En myöskään jaksaisi enää kuulla yhdestäkään ”nepalilaisesta” ravintolasta, joka on todellisuudessa laittomia oleskelulupia tehtaileva pakistanilaisyritys. Olemme lakanneet asioimasta Helsingin aasialaisrafloissa.

Viikonloppuna sain myönteisemmän maahanmuuttokokemuksen, kun osallistuimme siipan jalkapallojengin pikkujouluillallisille. (Olisi pitänyt arvata, että ruoka on erinomaista.) Vaimot ja tyttöystävät tosiaan oli kutsuttu mukaan.

Pidän latinojen tavasta huomioida tuttujen ihmisten seuraan saapuminen ja siitä poistuminen. Kukapa ei haluaisi lähteä bileistä kymmeniä poskipareja suudellen?

Tekisi kantasuomalaistenkin käytöstavoille terää, että lätkäjengin pikkujouluista poistuttaessa Pera kaartuisi luontevasti Kartsan tyttöystävän puoleen poskia hipoen.

Tosin meidän perheen muslimivahvistus on yhä niin kunnioittava vieraita naisia kohtaan, että tuskin suutelisi näiden kättäkään.