Avainsanat
aikuiskoulutus, islam, Kansanvalistusseura, Suomi, Vapaaehtoistyö
Vapaaehtoisena Lähi-Idässä
21 lauantai syys 2019
Posted in Maahanmuutto, Palestiina, Vapaaehtoistyö
Category Archives: Maahanmuutto
Kaikki Zapasta ja muita aakkosia
02 torstai Hel 2017
Posted in Maahanmuuttaja, Maahanmuutto, pop, Puoliso, Siippa, Suomalainen yhteiskunta
Avainsanat
Elvis, frank zappa, integraatio, Kirjasto, Kotiutuminen, Mimi Rogers, Nicole Kidman, Pakistan, Suomi, The Beatles, Tom Cruise
Maahanmuuttajapuolison rivakassa kotiutumisessa Suomeen on se huono puoli, että minulla vähenevät hauskat jutunaiheet.
Blogin kirjoittaminenkin muuttuu suossa tarpomiseksi, kun siippa sujuvasti syö töissä torstaisin hernaria ja kiroilee loskasäätä selvällä suomella.
Onneksi amerikkalainen populaarikulttuuri synnyttää yhä ihmetystä.
C-kasettien ja musiikkivideoiden aikakaudella syntynyt puoliso ei ole päässyt täysillä kiinni Google-kulttuuriin, sillä hänen kotimaansa valtaapitävät ystävällisesti sensuroivat kansalaistensa pääsyä tiedon valtatielle. Vuonna 2012 pakistanilaiset vielä pääsivät surffaamaan YouTubeen, mutta pian sekin turmion pesä suljettiin.
Siipan pophistoriaosaaminen on reikäinen kuin Uuno Turhapuron paita. Se on erikoinen kooste huhupuheita, etsivätyötä ja intialaisten Bollywood-elokuvien musiikkiviitteitä.
Siippa tietää, että Tom Cruise oli naimisissa Mimi Rogersin kanssa, muttei tiedä tämän eronneen jo Nicole Kidmanista. Hän yllättää minut tyhjällä katseella, kun puheeksi tulevat The Beatles, John Lennon tai Elvis Presley. Imagine-biisin merkitystä en jaksa edes ryhtyä aukomaan.
Viimeksi elokuvaa katsoessamme eräässä repliikissä mainittiin Frank Zappa, ja siippa yllätti jälleen: ”Kuka hän oli?”
Minut nämä viattomat kysymykset lennättävät usein tiukkaan Google-selailuun. En osaa aina lonkalta vastata, oliko Zappa esimerkiksi hippi, hämy vai rokkari. Siipan tietämättömyys sivistää minuakin.
Nyt meillä kotona on pino Zappan levyjä, jotka mamu kävi hakemassa kirjastosta omalla kortillaan.
Mutta meistä kumpikaan ei tiedä, kuka oli sheikki Yerbouti.
Mieheni on salanero
30 tiistai Elo 2016
Posted in Maahanmuutto
Olemme muuttamassa. Kuun vaihteessa vanha asunto täytyy jynssätä huolella ennen luovuttamista, suomalaiseen tapaaan.
Saan aviomieheltäni Whatsapp-viestin.
– En voi pestä kylpyhuonetta. Cif on loppu.
– Ööh, sitä saa kaupasta lisää…? vastaan hämmentyneenä.
– Mutta sinähän sanoit, ettei vanhaan asuntoon saa enää ostaa mitään ylimääräistä!
– HAMMASTAHNALLAKO SE KYLPPÄRI SITTEN PESTÄÄN?!
Luoja paratkoon. Jonain päivänä vielä kirjoitan blogiin tästä sankarista. Eiku.
Länsimainen harha
23 tiistai Hel 2016
Posted in Avioliitto, Maahanmuutto, Siippa, Suomalainen yhteiskunta, Suomalaiset tavat
Avainsanat
anoppi, avioliitto, kotityöt, maahanmuuttaja, Pakistan, pohjoismaat, rakkaus, siippa, suomalainen yhteiskunta, suomalaiset tavat, Suomenlinna
Muutimme saarelle, talvisin kauas ensiapupalveluiden ulottumattomiin. Ensimmäisenä iltanamme siippa leikkasi perunaveitsellä sormeensa.
Mies oli ollut kolme viikkoa äitinsä ruokapatojen ääressä ja meni tyylipuhtaaseen paniikkiin, kun suomalaisvaimolle olisi pitänyt yllättäen ja pyytämättä laittaa ruokaa.
Vaimo makasi migreenissä, verenpainelääkkeissään ja flunssassaan sängyssä. Vaimo päätyi valmistamaan makaronilaatikon loppuun, kun veri alkoi lentää keittiössä.
Kirosin noin tuhannennen kerran, miksen voi olla naimisissa jäyhän suomalaisuroon kanssa, joka tekee makaronilaatikon vaikka päällään seisten! Murahtelee korkeintaan kaksi tavua ohimennen.
Miksi keittiössäni sen sijaan luistelee tämä haavanlehtimäinen mimosa, joka hermostuu pienimmästäkin vastuullisesta kotityöstä?
Koska hänen kulttuurissaan miehiä ei opeteta kotitöihin, perheyksikön jaettuun vastuuseen, velvollisuudentuntoon eikä toisten huomioimiseen.
Heitä opetetaan, nähdäkseni, sen sijaan puhumaan tunteistaan, ilmaisemaan itseään ja jakamaan ympärilleen iloa.
Mies-parkani.
Hän joutuu olemaan naimisissa naisen kanssa, joka yhä kuvitelee suomalaisen kulttuurin olevan jollain tavalla ylivertainen.
Rasisti häviää aina
08 maanantai Hel 2016
Posted in Maahanmuuttaja, Maahanmuutto, Puoliso, Siippa, Suomalainen yhteiskunta
Avainsanat
maahanmuuttaja, maahanmuutto, monikulttuurisuus, rakkaus, rasismi, rasisti, suomalainen yhteiskunta, suomalaiset tavat, Suomi, tulevaisuus
Koska aviomiehelläni on musta tukka ja ruskeat silmät, joidenkin suomalaisten mielestä on hyväksyttävää tuijottaa häntä vihamielisesti vaikkapa bussissa.
Mulkoilla minua, kun kaulailen puolisoani kadulla.
Kiilata meidät Lidlin kassajonossa, muka ”vahingossa”.
Levittää meistä pikkusieluisia valheita julkisesti, tuntematta meitä lainkaan.
Kuvitella, että mieheni on elänyt ”sodan kauhuja”, vaikka hänen elämänsä urbaanissa suurkaupungissa on ollut yhtä tylsää kuin Jönnköpingissä.
On rasismia kuvitella, että mieheni on auttamatta erilainen, koska hän on muualta.
Sellaisilla ihmisillä emme vaivaa päätämme.
Keskitymme sen sijaan vaikkapa niihin pieniin kantasuomalaisiin, jotka puolisoni työpaikalla kuljettavat kättään hänen mustalla parransängellään hämmästellen.
Ja hyväksyvät näkemänsä kyselemättä.
He ovat niitä, joiden mielipiteellä on merkitystä. Uudet, uljaat suomalaiset.
Minun rakkaani tekee monikulttuurisuustyötä pelkällä olemassaolollaan. Eikä sille yksikään rasisti mahda mitään.
Mikä maahanmuuttajissa pelottaa?
30 maanantai Mar 2015
Posted in Maahanmuuttaja, Maahanmuutto, Suomalainen yhteiskunta
Avainsanat
Halusimme toimittajakollegani Vesa Vattulaisen kanssa kokeilla, toimiiko journalismin joukkorahoituspalvelu Rapport.
Laadimme marraskuun puolivälissä juttuidean siitä, mikä maahanmuuttajissa tai toiseudessa pelottaa. Asetimme rahoituksen keräysajaksi kuukauden.
Julkaisimme ideamme juuri ennen Pariisin-iskuja, pakolaistulvaa ja Kempeleen-raiskausta.
Karma puri meitä ahterista.
Me kaikki tiedämme jo, mikä maahanmuutossa pelottaa.
Minä en pystyisi samaan
02 maanantai Mar 2015
Posted in Maahanmuuttaja, Maahanmuutto, Siippa
Avainsanat
integraatio, kielikoulutus, maahanmuuttaja, maahanmuutto, Pakistan, suomalainen yhteiskunta, työllisyys
Kaksi vuotta.
Kului kaksi vuotta Suomessa ennen kuin puolisoni sai kutsun elämänsä ensimmäiseen suomalaiseen työhaastatteluun. Tänään jännitetään!
Ensimmäinen puoli vuotta odotettiin.
Kelan päätöstä sosiaaliturvaan kuulumisesta, TE-keskuksen virkailijan puheille pääsyä, TE-keskuksen ruuhkautuneita kieliopintojonoja, TE-keskuksen päätöstä kielikoulutukseen pääsystä.
Suomen valtion takaamaan integraatiokielikoulutukseen päästyään siippani on työskennellyt joka päivä sen eteen, että hänestä tulisi tämän yhteiskunnan täysivaltainen, työssäkäyvä jäsen.
Siippa suoritti kielikoulun parhain arvosanoin, meni työharjoitteluun päiväkotiin, sai työkokeilupaikan samasta päiväkodista. Puolen vuoden sopimuksen umpeuduttua hommasi itselleen toisen työkokeilupaikan toisesta päiväkodista.
Järkkäsi itselleen tarvittavat Kela-paperit, työsopimuksen ja rikosrekisteriotteen, suomeksi asioiden.
Kun päiväkoti oli heinäkuussa kiinni, siippa siirtyi kuukaudeksi toiseen päiväkotiin töihin. Kun suomalaiset lomailivat kesämökeillään, mies Pakistanista leikki pellavapäisten suomalaislasten kanssa hippaa tarhanpihalla.
Kesälomaa ei pitänyt päivääkään.
Tänään on ensimmäinen työhaastattelu. Toivoisin, että haastattelija näkisi videon siipasta leikkimässä päiväkotilasten kanssa. Hänet palkattaisiin siltä istumalta.
Sinä päivänä, kun siippa saa ensimmäisen kokopäiväisen suomalaisen työsuhteensa, hänen suuri unelmansa toteutuu. Hänestä tulee yhdenvertainen kantasuomalaisten kanssa.
Työssäkäyvä kansalainen.
Mitään muuta hän ei elämässä toivo.
Kuka näistä selvän ottaa?
07 keskiviikko Lok 2015
Posted in Maahanmuutto, Siippa, Suomalainen yhteiskunta
Avainsanat
avioliitto, hyveellisyys, islam, maahanmuutto, muslimimaat, Pakistan, parta, Punjab, puoliso
En minäkään tajuaisi tuon taivaallista sikheistä, shiiamuslimeista tai Eid-juhlasta, ellen olisi naimisissa Pakistanin punjabilaisen sunnimuslimin kanssa. Joka tosin ei paastoa, rukoile tai pidä ruokotonta hyveellisyyspartaa.
Kolmen vuoden muslimiliiton jälkeen on yhä vaikea muistaa, että kaikki arabit eivät ole muslimeja – ja toisinpäin. Vai miten se meni.
Ja mitä tekemistä niillä persialaisilla oli kaiken kanssa?
Nyt on hyvä hetki muillakin suomalaisilla päivittää ymmärryksensä muiden ihmisten uskonnoista, etnisistä taustoista (mitä sillä tarkoitetaan?) ja kansallisuuksista. Erityisesti jos joutuu käyttämään termejä päivätyössään.
Kun tämä eksoottinen maahanmuuttovyöry näyttää tulleen jäädäkseen.
Emme mekään haluaisi, että suomalaisista puhuttaessa esimerkiksi jonkinlaista määrittelemätöntä uusimaalaisuutta pidettäisiin hallitsevimpana kansallisena piirteenämme.
Tai mitä tahansa muuta määritelmää, joka Wikipediasta ensimmäisenä tulee kohdalle.
Yhden asian kohdalla minullakin loppuu kotona englannintaito kesken, tosin. En millään osaa kuvata siipalle ’pohjalaisuutta’.
Meiltä kysytään usein kulttuurieroista
19 torstai Hel 2015
Posted in Avioliitto, Maahanmuutto, Siippa
Avainsanat
islam, käsin syöminen, maahanmuuttaja, muslimimaat, patriarkaatti
5 ASIAA, JOITA MINÄ EN OSAA PUOLISON KOTIMAASSA
- Ruoan syöminen oikealla kädellä
- Huiviin verhoutuminen julkisilla paikoilla
- Sen tajuaminen, ettei nainen voi kulkea yksin kaupungilla.
- Sen tajuaminen, ettei nainen ylipäänsä kävele minnekään koskaan.
- Ventovieraiden tuijottamisen sietäminen
5 ASIAA, JOITA SIIPPA EI OSAA SUOMESSA
- Vaimon kädestä pitäminen kävellessä
- Keinussa keinuminen
- Uiminen
- Viinan juonti
- Salmiakin syönti
Jätä Hesarini rauhaan
31 lauantai Tam 2015
Posted in Maahanmuuttaja, Maahanmuutto, Siippa, Suomalainen yhteiskunta
Avainsanat
avioliitto, olennainen, siippa, suomalaiset tavat, tehokkuus
Mieheni päivittäinen hössötys ajaa minut toisinaan raivohulluuden partaalle.
Olen enimmäkseen täysin vakuuttunut siitä, ettei aamuhesarin noutamiseen kerrostaloasunnon postiluukusta tarvita kahta ihmistä, mutta saatan toki olla pahasti väärässä.
Uskoakseni mieheni kotimaan kulttuurissa yhteinen tekeminen on arvo sinänsä, kollektiivisuus on välittämisen symboli. Hössötys tulee sivuoireena.
Appivanhempieni talossa pelkkään aamupaahtoleivän valintaan osallistuu vähintään neljä ihmistä. Keskustelu asiasta on runsasta, eikä kukaan kuuntele toisia. Informaation välitys ei ole tapahtumalle leimallista.
Tehokkuus, vähäeleisyys ja olennaisen erottaminen alkavat mielessäni hahmottua yhä selvemmin suomalaisiksi – vai pohjoismaisiksi? – piirteiksi.
Puolisoni on silmiinpistävän huono erottamaan, mikä kulloisellakin hetkellä on olennaista; omien hiusten sukiminen vai tulipalon sammuttaminen.
Hänen mielestään suomalaiset puolestaan ovat ihmeellisiä: kykenevät rakentamaan talonsa, siivoamaan huushollinsa, kasvattamaan lapsensa ja keskustelemaan yhteiskunnallisista asioista päivällispöydässä henkeä vetämättä.
Samalla kun pystyttävät pihalleen savusaunaa ja virkkaavat taaperolleen päiväpeittoa.
