Tag Archives: maahanmuuttaja

Länsimainen harha

23 tiistai Hel 2016

Posted by in Avioliitto, Maahanmuutto, Siippa, Suomalainen yhteiskunta, Suomalaiset tavat

≈ 1 kommentti

Avainsanat

, , , , , , , , , ,

Muutimme saarelle, talvisin kauas ensiapupalveluiden ulottumattomiin. Ensimmäisenä iltanamme siippa leikkasi perunaveitsellä sormeensa.

Mies oli ollut kolme viikkoa äitinsä ruokapatojen ääressä ja meni tyylipuhtaaseen paniikkiin, kun suomalaisvaimolle olisi pitänyt yllättäen ja pyytämättä laittaa ruokaa.

Vaimo makasi migreenissä, verenpainelääkkeissään ja flunssassaan sängyssä. Vaimo päätyi valmistamaan makaronilaatikon loppuun, kun veri alkoi lentää keittiössä.

Kirosin noin tuhannennen kerran, miksen voi olla naimisissa jäyhän suomalaisuroon kanssa, joka tekee makaronilaatikon vaikka päällään seisten! Murahtelee korkeintaan kaksi tavua ohimennen.

Miksi keittiössäni sen sijaan luistelee tämä haavanlehtimäinen mimosa, joka hermostuu pienimmästäkin vastuullisesta kotityöstä?

Koska hänen kulttuurissaan miehiä ei opeteta kotitöihin, perheyksikön jaettuun vastuuseen, velvollisuudentuntoon eikä toisten huomioimiseen.

Heitä opetetaan, nähdäkseni, sen sijaan puhumaan tunteistaan, ilmaisemaan itseään ja jakamaan ympärilleen iloa.

Mies-parkani.

Hän joutuu olemaan naimisissa naisen kanssa, joka yhä kuvitelee suomalaisen kulttuurin olevan jollain tavalla ylivertainen.

Rasisti häviää aina

08 maanantai Hel 2016

Posted by in Maahanmuuttaja, Maahanmuutto, Puoliso, Siippa, Suomalainen yhteiskunta

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

, , , , , , , , ,

Koska aviomiehelläni on musta tukka ja ruskeat silmät, joidenkin suomalaisten mielestä on hyväksyttävää tuijottaa häntä vihamielisesti vaikkapa bussissa.

Mulkoilla minua, kun kaulailen puolisoani kadulla.

Kiilata meidät Lidlin kassajonossa, muka ”vahingossa”.

Levittää meistä pikkusieluisia valheita julkisesti, tuntematta meitä lainkaan.

Kuvitella, että mieheni on elänyt ”sodan kauhuja”, vaikka hänen elämänsä urbaanissa suurkaupungissa on ollut yhtä tylsää kuin Jönnköpingissä.

On rasismia kuvitella, että mieheni on auttamatta erilainen, koska hän on muualta.

Sellaisilla ihmisillä emme vaivaa päätämme.

Keskitymme sen sijaan vaikkapa niihin pieniin kantasuomalaisiin, jotka puolisoni työpaikalla kuljettavat kättään hänen mustalla parransängellään hämmästellen.

Ja hyväksyvät näkemänsä kyselemättä.

He ovat niitä, joiden mielipiteellä on merkitystä. Uudet, uljaat suomalaiset.

Minun rakkaani tekee monikulttuurisuustyötä pelkällä olemassaolollaan. Eikä sille yksikään rasisti mahda mitään.

Mikä maahanmuuttajissa pelottaa?

30 maanantai Mar 2015

Posted by in Maahanmuuttaja, Maahanmuutto, Suomalainen yhteiskunta

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

, , , ,

Halusimme toimittajakollegani Vesa Vattulaisen kanssa kokeilla, toimiiko journalismin joukkorahoituspalvelu Rapport.

Laadimme marraskuun puolivälissä juttuidean siitä, mikä maahanmuuttajissa tai toiseudessa pelottaa. Asetimme rahoituksen keräysajaksi kuukauden.

Julkaisimme ideamme juuri ennen Pariisin-iskuja, pakolaistulvaa ja Kempeleen-raiskausta.

Karma puri meitä ahterista.

Me kaikki tiedämme jo, mikä maahanmuutossa pelottaa.

Minä en pystyisi samaan

02 maanantai Mar 2015

Posted by in Maahanmuuttaja, Maahanmuutto, Siippa

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

, , , , , ,

Kaksi vuotta.

Kului kaksi vuotta Suomessa ennen kuin puolisoni sai kutsun elämänsä ensimmäiseen suomalaiseen työhaastatteluun. Tänään jännitetään!

Ensimmäinen puoli vuotta odotettiin.

Kelan päätöstä sosiaaliturvaan kuulumisesta, TE-keskuksen virkailijan puheille pääsyä, TE-keskuksen ruuhkautuneita kieliopintojonoja, TE-keskuksen päätöstä kielikoulutukseen pääsystä.

Suomen valtion takaamaan integraatiokielikoulutukseen päästyään siippani on työskennellyt joka päivä sen eteen, että hänestä tulisi tämän yhteiskunnan täysivaltainen, työssäkäyvä jäsen.

Siippa suoritti kielikoulun parhain arvosanoin, meni työharjoitteluun päiväkotiin, sai työkokeilupaikan samasta päiväkodista. Puolen vuoden sopimuksen umpeuduttua hommasi itselleen toisen työkokeilupaikan toisesta päiväkodista.

Järkkäsi itselleen tarvittavat Kela-paperit, työsopimuksen ja rikosrekisteriotteen, suomeksi asioiden.

Kun päiväkoti oli heinäkuussa kiinni, siippa siirtyi kuukaudeksi toiseen päiväkotiin töihin. Kun suomalaiset lomailivat kesämökeillään, mies Pakistanista leikki pellavapäisten suomalaislasten kanssa hippaa tarhanpihalla.

Kesälomaa ei pitänyt päivääkään.

Tänään on ensimmäinen työhaastattelu. Toivoisin, että haastattelija näkisi videon siipasta leikkimässä päiväkotilasten kanssa. Hänet palkattaisiin siltä istumalta.

Sinä päivänä, kun siippa saa ensimmäisen kokopäiväisen suomalaisen työsuhteensa, hänen suuri unelmansa toteutuu. Hänestä tulee yhdenvertainen kantasuomalaisten kanssa.

Työssäkäyvä kansalainen.

Mitään muuta hän ei elämässä toivo.

Meiltä kysytään usein kulttuurieroista

19 torstai Hel 2015

Posted by in Avioliitto, Maahanmuutto, Siippa

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

, , , ,

5 ASIAA, JOITA MINÄ EN OSAA PUOLISON KOTIMAASSA

  1. Ruoan syöminen oikealla kädellä
  2. Huiviin verhoutuminen julkisilla paikoilla
  3. Sen tajuaminen, ettei nainen voi kulkea yksin kaupungilla.
  4. Sen tajuaminen, ettei nainen ylipäänsä kävele minnekään koskaan.
  5. Ventovieraiden tuijottamisen sietäminen

5 ASIAA, JOITA SIIPPA EI OSAA SUOMESSA

  1. Vaimon kädestä pitäminen kävellessä
  2. Keinussa keinuminen
  3. Uiminen
  4. Viinan juonti
  5. Salmiakin syönti

Kaukana Strömsöstä

29 maanantai Jou 2014

Posted by in Avioliitto, Maahanmuuttaja, Maahanmuutto, Puoliso, Suomalaiset tavat

≈ 2 kommenttia

Avainsanat

, , , , , , ,

Greenwich_jouluMeidän piti viettää joulu Lontoossa tytärpuolieni kanssa, mutta siipan matka loppui Pirkkalan lentokentälle.

Onneksi saattajina oli Suomen poliisi eikä Stanstedtin lentokentän maahanmuuttoviranomaiset.

Tajusimme vasta matkaa edeltävänä iltana, ettei Iso-Britannia olekaan Schengen-maa. Oleskelulupa Eurooppaan ei siis riittänytkään matkustamiseen.

Soitettuani paniikissa Suomen Rajavartiolaitokseen, Englannin suurlähetystöön ja Suomen konsulaattiin Lontoossa selvisi, että perhesiteiden perusteella Euroopan kansalaisen kanssa naimisissa oleva ei-eurooppalainen olisi voinut matkustaa, mutta siihen olisi tarvittu EEA Family Permit.

Sitä emme enää ehtineet illalla saada.

Jouluaattona istuin sitten tytärpuolieni kanssa Cutty Sark -pubissa Lontoon Greenwichissä, söin perinteistä fish & chips -annosta ja kuuntelin humalaisten brittien laulua alakerrasta.

Joulupäivänä Lontoossa oli niin hiljaista, ettei metrokaan jyrissyt hotellihuoneemme alla kokonaiseen vuorokauteen. Ruokaa sai vain muslimien pitämistä pizzerioista.

Puolisoni vietti joulunsa suomalaisessa joulupöydässä, sukulaisten ympäröimänä. Joulupäiväksi hän sai kutsun toiseen perheeseemme. Kolmanteen kutsun lähettäneeseen perheeseen puolisoni ei olisi kahdessa päivässä enää ehtinyt.

Suomalaiset näyttivät meille kirkkaasti, että jouluna kaikkien sydämet ovat täynnä rakkautta ja hyväntahtoisuutta.

Joulukalenterin oikea käyttö

18 torstai Jou 2014

Posted by in Maahanmuuttaja, Puoliso, Siippa, Suomalaiset tavat

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

, , ,

Puolisoni rakastaa suklaata. Huonoina päivinä Fazerin tehdas lienee hänelle ainoa syy yhä pysyä Suomessa.

Mutta ostamaani suklaista joulukalenteriaan hän ei muista avata! Miekkoselle kasaantuu luukkuja avattavaksi päivätolkulla.

Itse en perusta suklaasta, mutta olen järkyttynyt moisesta kalenterikäyttäytymisestä. 40 vuotta suomalaisia jouluja on iskostanut päähäni adventtikalenterin oikean avaamistiheyden.

Kun veljeni oli perheineen meillä viikonloppuna kahvilla, siippa innostui tarjoamaan pöytäseurueelle suklaata omasta kalenteristaan! Veljenpoikani katsoi siippaa silmät kauhusta laajenneina ja kieltäytyi mykkänä.

Ennen seuraavia vieraita jouduin huomauttamaan siipalle tiukasti, ettei ruveta sitten mihinkään kalenteritarjoiluihin, kiitos.

Ensitreffit alttarilla

03 keskiviikko Jou 2014

Posted by in Avioliitto, Puoliso, Siippa

≈ 7 kommenttia

Avainsanat

, , ,

Televisiokanava AVA ryhtyy loppiaisena näyttämään tosi-tv-ohjelmaa Ensitreffit alttarilla. Minun oli pakko päästä katsomaan ohjelman ennakkonäytös. Menin itse naimisiin toisilla treffeillä kaksi vuotta sitten.

Tutustuin kaakkoisaasialaiseen aviomieheeni kansainvälisellä nettideittipalstalla. Ensimmäinen tapaaminen oli hänen kotikaupunkinsa lentokentällä, kun lensin tapaamaan etäpoikaystävääni ensimmäisen kerran.

Viikon päätteeksi mies kosi, minä vastasin myöntävästi. Häät sovittiin seuraavan matkani yhteyteen jouluksi 2012. Oli jo käynyt selväksi, ettei Suomeen saa viisumia helposti, oleskeluluvan sen sijaan kyllä, jos on naimisissa. Mutta sitä varten pitää avioitua molemmissa maissa.

Häissäni oli tasan kaksi suomalaista vierasta. Häävieraista en tuntenut sulhaseni ydinperheen lisäksi ketään. Ilman viinaa, tanssia ja tuttuja ne olivat puuduttavimmat häät, joissa olen koskaan ollut.

Saimme kaikkiin avioliittopapereihimme vihdoin tarvittavat leimat ja papukaijamerkit vappuna 2013. Elokuussa mies pääsi muuttamaan Suomeen.

Kohta juhlimme jo toista hääpäivää Helsingissä.

Ensitreffit alttarilla -ohjelmassa asiantuntijat valitsevat kuudelle suomalaiselle sinkulle sopivat puolisot. Psykoterapeutti-seksuaaliterapeutti Maaret Kallio muistutti ohjelman pressitilaisuudessa, ettemme aina valitse kovin hyviä puolisoita itse. Miksemme siis antaisi asiantuntijan valita?

Minun nerokkaisiin parinvalintakriteereihini ei mitään asiantuntijoita tarvittu. Valitsin kasvot, joita komeampia en ollut koskaan nähnyt. Ne salpaavat vieläkin hengitykseni päivittäin.

Siitä hyvästä olen ehdottomasti ansainnut kaikki pikkumaiset parisuhderiitamme.

 

 

 

 

Otetaan oppia latinoilta

17 maanantai Mar 2014

Posted by in Maahanmuutto, Siippa, Suomalaiset tavat

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

, , , ,

Puolison myötä olen tutustunut maisemaan, jota voisi kutsua maahanmuuttaja-Suomeksi. Hän tutustuu luontevasti toisiin maahanmuuttajiin kielikoulussaan, osa-aikatyössään ja harrastuksissaan.

Lähes joka päivä siippa kertoo toinen toistaan ihmeellisempiä maahanmuuttotarinoita. Usein ne saavat minut voimaan pahoin.

On sietämätöntä kuulla, kuinka Suomeen hiljattain tullut muslimimies metsästää selvin päin humalaisia suomalaisnaisia yökerhoista. Tai lainaa kaupungin sosiaalitoimiston maksamaa asuntoaan Suomeen pyrkiville venäläisnaisille palveluksia vastaan.

Epäloogisesti ajattelen, että on jotenkin sentään tasavertaista, kun kaksi suomalaista tavoittelee toistensa huomiota baarissa yhtäläisesti juovuksissa.

En myöskään jaksaisi enää kuulla yhdestäkään ”nepalilaisesta” ravintolasta, joka on todellisuudessa laittomia oleskelulupia tehtaileva pakistanilaisyritys. Olemme lakanneet asioimasta Helsingin aasialaisrafloissa.

Viikonloppuna sain myönteisemmän maahanmuuttokokemuksen, kun osallistuimme siipan jalkapallojengin pikkujouluillallisille. (Olisi pitänyt arvata, että ruoka on erinomaista.) Vaimot ja tyttöystävät tosiaan oli kutsuttu mukaan.

Pidän latinojen tavasta huomioida tuttujen ihmisten seuraan saapuminen ja siitä poistuminen. Kukapa ei haluaisi lähteä bileistä kymmeniä poskipareja suudellen?

Tekisi kantasuomalaistenkin käytöstavoille terää, että lätkäjengin pikkujouluista poistuttaessa Pera kaartuisi luontevasti Kartsan tyttöystävän puoleen poskia hipoen.

Tosin meidän perheen muslimivahvistus on yhä niin kunnioittava vieraita naisia kohtaan, että tuskin suutelisi näiden kättäkään.