22 torstai Jou 2022
Posted in Ehdin rakastaa häntä, Esikoiskirja, Kaunokirjallisuus
Kustannusyhtiö WSOY julkaisee esikoisromaanini Ehdin rakastaa häntä helmikuussa 2023.
Teos on tarina äidistäni, joka kuoli liian varhain – ja siitä, mikä vaikutus hänen kuolemallaan oli meihin jäljellejääneisiin.
Kirjani on myös mysteerikertomus; yritys selvittää, mitä oikein tapahtui. Puolustuspuhe naiselle, jota kukaan muu ei ole koskaan puolustanut ja rakkauskirje äidille, joka ei voi enää vastata.
07 keskiviikko syys 2022
Posted in Kirjallisuus
Avainsanat
Crime fiction, Dekkarifestivaali, Dekkarit, Gummerus, Jussi Adler-Olsen, Kirjallisuus, Natriumkloridi
I had the pleasure of interviewing the Danish crime writer Jussi Adler-Olsen for the Helsinki Crime Fiction Festival 2022. The recorded half hour interview will be shown at the festival on the 19th August and later on YouTube.
We discuss Jussi’s latest Department Q novel, Natrium Chloride (2022), his main characters, the themes in his work – and the destiny of the 10 part series that is drawing to a close. Mr. Adler-Olsen doesn’t lack charm or good stories, so I pity the guys who had to edit the screening to a suitable lenght…
Last, and for the first time, I met Mr. Adler-Olsen and his lovely wife Hanne was at their summer cottage somewhere in the Danish archipelago six years ago. Their house was so interesting that me & the photographer wished we would have been on an assignment for an interior design magazine and not a weekly!
Mrs. Hanne served us an immaculate Danish lunch feast with drinks and all while her husband kept us entertained with endless stories.
The obviously happy husband also told us each day starts with the spouses having breakfast together – and ends watching a film together. “A day without watching a film is a day wasted”, he said.
Couldn’t agree more.
04 keskiviikko Maa 2020
”Nuoruudessaan itävaltalaisen kreivin kanssa naimisissa ollut Gertrud d’Arco ei tosin ollut enää kukkeimmassa iässä hänkään, mutta hoikka, elegantti ja älykäs hän oli, lisäksi varakas, kaikki ominaisuuksia, joille Mannerheim antoi arvoa.”
21 lauantai syys 2019
Posted in Maahanmuutto, Palestiina, Vapaaehtoistyö
13 torstai Kes 2019
Posted in journalismi, Suomalainen yhteiskunta, Suomalaiset tavat
Avainsanat
esakallio, ravintola, reijo taipale, somero, Suomi, tanssi, tanssilavat
Saimme valokuvaaja Petri Mularin kanssa käskyn lähteä Somerolle tanssilavalle kesän ensimmäisenä perjantaina.
Vastassa oli juuri sellainen nostalgiaidylli kuin voi odottaakin: aurinkoisen kesäillan valo siivilöityi vinosti ikkunoista puiselle tanssilattialle, jossa vakavat suomalaiset väänsivät tangoa naama peruslukemilla.
Meillä oli valitettavasti kiire tehdä juttu ja päästä takaisin Helsinkiin ennen keskiyötä. Meitä odottivat seuraavana päivänä yhteensä seitsemät lakkiaiset. Mutta minä olisin voinut katsella tanssilattiaa loputtomiin.
Saatte varastaa idean oitis: kesäisistä tanssilavoista pitäisi tehdä tosi-tv-ohjelma! Parkettihan oli täynnä toimintaa ja tunteita.
Artistia halataan lavan edessä, bändin jäsenet vitsailevat takahuoneessa, tanssiopettajat jättävät vauvansa hoitotädin huomaan, tanssiyleisön joukossa on seksuaalivähemmistöjä ja huomattavan persoonallisia tanssijoita. Mitä tuokin yksi tuolla veivaa? Vanha pappahan loikkii kohta ulos huoneesta, jos ei rauhoitu jenkkansa kanssa!
Ja se nuori kaunotar, jonka edessä on jatkuva jono.
Uskon, että suomalainen tanssilava on viimeinen seksuaalivallankumouksen demokraattinen linnake, jossa vanha totinen mies uskaltaa vielä hakea lähikontaktia nuoren naisen kanssa tulematta naurunalaiseksi – tai syytteen alaiseksi.
Somero, saanko tulla pian takaisin?
Koska toimittajan piti tehdä työtään, en ehtinyt napata kuin yhden valokuvan. Ehkä elämäni huonoimman.
12 tiistai Maa 2019
Posted in Presidenttien lemmikit, Suomen presidentit
Minulla oli huono päivä. Rahahuolet vaivasivat, päätä särki, verottajalla oli asiaa. Päätin pahentaa tilannetta googlaamalla nimeni.
Räjähdin nauruun, kun löysin (entisen kotikuntani) Nurmijärven Uutisista toimittaja Jari Pietiläisen jutun tuoreesta tietokirjastani Presidenttien lemmikit (Docendo 2019).
”Heidän puolustuksekseen kannattaa kuitenkin huomioida, että Paasikivellä oli… siilitukka”, Pietiläinen veistelee presidenteistämme, joilla ei ollut lemmikkejä.
06 keskiviikko Maa 2019
Avainsanat
Sanopas nyt eräitä asioita:
1) miten paljon tarvitset rahaa?
2) tiedätkö, missä on Palmolive-partavaahtotuubini?
3) missä on tämän harmaan puvun tilkkuja?
4) miten pojat ynnä itsesi kanssa jaksavat?
5) tykkäätkö minusta?
26 tiistai Hel 2019
Posted in Suomalainen yhteiskunta, Suomen presidentit
Avainsanat
Helsinki, Kekkonen, Kuusihokki, Meiccu, Meilahti, ravintola, Risuhokki, UKK, uutuusravintola
Kuka olisi arvannut, että saan helsinkiläisen klassikkoravintola ”Risuhokin” uudelleen avautumisenkin yhdistettyä presidentteihimme?
Meilahden Pihlajatiellä helmikuun puolivälissä avanneen uusvanhan ravintola Meiccun ravintoloitsijana toimii nimittäin Eija Salonen, presidentti Kekkosen kuuluisan keittiömestari Leo Salosen entinen miniä.
Jos haluat nauttia hienosti restauroidusta ravintolamiljööstä, mene Meiccuun. Jos rakastat Paavo Tynellin valaisimia, mene Meiccuun. Jos olet Kaurismäki-fani, luulisi olevan jo Meiccussa. Jos pidät Vorschmackista tai Oskarinleivästä, pidät Meiccustakin.
Ja jos et tiedä, miten prinssi Bertil liittyy kampelaan, ei se mitään – en minäkään.
Ravintola Meiccun romanttinen sivupöytä kahdelle. Kuva: Meri Eskola
20 keskiviikko Hel 2019
Posted in journalismi, Presidenttien lemmikit, Suomen presidentit
Avainsanat
”Eräs toimittaja sai päätoimittajaltaan kiivaan määräyksen poistua hotellin baarista ja etsiä oikea lehtijuttu, joka varmasti löytyisi Suomen kunnianarvoisan ja sankarillisen sotamarsalkan luota.
Toimittaja ilmoitti lehdelle suorasukaisen arvionsa Mannerheimin tavoitettavuudesta: ”Mannerheimiin mahdotonta saada yhteyttä. Yritänkö Jeesusta Kristusta?”
15 perjantai Hel 2019
Posted in journalismi, Suomalainen yhteiskunta, Yleistä
Avainsanat
aino frilander, helsingin sanomat, journalismi, oikeakielisyys, simon anholt, suomen kieli
Älkää ymmärtäkö väärin: minä rakastan Hesaria. Vaikka olisin sellaisissa finanssiongelmissa, että joutuisin harkitsemaan isoäitini myymistä, tilaisin silti Helsingin Sanomat aamiaispöytääni.
Onneksi molemmat isoäitini lukevat aamulehtiään jo autuaammilla metsästysmailla.
Mutta. Olen toimittaja, ja minua ottaa päähän, kun kollegat muokkaavat alamme ammattikäytäntöjä omituiseen suuntaan.
Eikä tässä ole kyse vain minun mielipiteestäni, vaan lukijoista. Ovatko he ansainneet sen, että rapautamme journalistista kielenkäyttöä?
Jos opettaisin yhä lehtikirjoittamisen perusteita Espoon työväenopistossa, ottaisin Hesarin tämänpäiväisen jutun ”Mitä hyötyä Suomesta on muille?” keskustelunaiheeksi. Armoitettu kollegani Aino Frilander on nimittäin tehnyt erikoisen kielellisen valinnan ja lisännyt keskelle haastateltavansa, Simon Anholtin kommenttia hakasulut selittämään tämän kiroilua.
Miksi kusessa-sana on Hesarin toimittajan mielestä niin kamala, että siihen tarvitaan lapselliselta kuulostava huomautus: [Anholt kiroilee aika paljon.]?
Miksei toimittaja valinnut vapaasti suomentaen kommenttiin neutraalimpaa sanaa ”pulassa”? Tai ”nesteessä”, jos haluaisi olla omituinen? Mutta hakasulkuja omituisempaa ei ole.
Sitä paitsi, miksi Anholtin kiroilua pitää ylipäänsä selittää lukijalle? Kun ei lukija kuitenkaan kuule sitä.
Armoitettu toimituspäällikköni Otavamedian lastenlehtiyksikössä aikoinaan vastasi esimiehensä syytöksiin liiasta kiroilusta: ”Vitut kiroilen.”
Meri Eskola 