Tag Archives: avioliitto

Länsimainen harha

23 tiistai Hel 2016

Posted by in Avioliitto, Maahanmuutto, Siippa, Suomalainen yhteiskunta, Suomalaiset tavat

≈ 1 kommentti

Avainsanat

, , , , , , , , , ,

Muutimme saarelle, talvisin kauas ensiapupalveluiden ulottumattomiin. Ensimmäisenä iltanamme siippa leikkasi perunaveitsellä sormeensa.

Mies oli ollut kolme viikkoa äitinsä ruokapatojen ääressä ja meni tyylipuhtaaseen paniikkiin, kun suomalaisvaimolle olisi pitänyt yllättäen ja pyytämättä laittaa ruokaa.

Vaimo makasi migreenissä, verenpainelääkkeissään ja flunssassaan sängyssä. Vaimo päätyi valmistamaan makaronilaatikon loppuun, kun veri alkoi lentää keittiössä.

Kirosin noin tuhannennen kerran, miksen voi olla naimisissa jäyhän suomalaisuroon kanssa, joka tekee makaronilaatikon vaikka päällään seisten! Murahtelee korkeintaan kaksi tavua ohimennen.

Miksi keittiössäni sen sijaan luistelee tämä haavanlehtimäinen mimosa, joka hermostuu pienimmästäkin vastuullisesta kotityöstä?

Koska hänen kulttuurissaan miehiä ei opeteta kotitöihin, perheyksikön jaettuun vastuuseen, velvollisuudentuntoon eikä toisten huomioimiseen.

Heitä opetetaan, nähdäkseni, sen sijaan puhumaan tunteistaan, ilmaisemaan itseään ja jakamaan ympärilleen iloa.

Mies-parkani.

Hän joutuu olemaan naimisissa naisen kanssa, joka yhä kuvitelee suomalaisen kulttuurin olevan jollain tavalla ylivertainen.

Laulu avioeron autuudesta

15 tiistai Jou 2015

Posted by in Avioliitto, Puoliso, Siippa

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

, , , , , ,

Jos se ystävistä, sukulaisista ja kadunmiehistä olisi kiinni, pysyisin glögisheikin kanssa onnellisesti naimisissa elämäni loppuun saakka.

Pelkästään ulkopuolisten järisyttävän tahdonvoiman avulla.

Niin paljon on ”ystäviä”, jotka seurustelevat kanssani sosiaalisesti vain niin kauan, kun olen osa onnellista kokonaisuutta.

Heille sopivaa kokonaisuutta. Mitä tahansa kokonaisuutta.

Niin paljon ihmiset pelkäävät toisten eroja. Niin pelottavia ovat villit sinkut.

Koska erot väläyttävät mahdollisuutta, että sama voi sattua kenelle vaan. Minulle. Sinulle?

(Kyllä, juuri sinulle.)

Ikään kuin eroaminen olisi häpeä tai ongelma! Kulissi rehellisyyttä tavoiteltavampaa.

Kun seuraavan kerran tykkään kaverin pariselfiestä Facebookissa, tekooni sisältyy ääneenlausumaton varaus.

Heillä on lupa olla myös onnettomia.

Kuka näistä selvän ottaa?

07 keskiviikko Lok 2015

Posted by in Maahanmuutto, Siippa, Suomalainen yhteiskunta

≈ 1 kommentti

Avainsanat

, , , , , , , ,

En minäkään tajuaisi tuon taivaallista sikheistä, shiiamuslimeista tai Eid-juhlasta, ellen olisi naimisissa Pakistanin punjabilaisen sunnimuslimin kanssa. Joka tosin ei paastoa, rukoile tai pidä ruokotonta hyveellisyyspartaa.

Kolmen vuoden muslimiliiton jälkeen on yhä vaikea muistaa, että kaikki arabit eivät ole muslimeja – ja toisinpäin. Vai miten se meni.

Ja mitä tekemistä niillä persialaisilla oli kaiken kanssa?

Nyt on hyvä hetki muillakin suomalaisilla päivittää ymmärryksensä muiden ihmisten uskonnoista, etnisistä taustoista (mitä sillä tarkoitetaan?) ja kansallisuuksista. Erityisesti jos joutuu käyttämään termejä päivätyössään.

Kun tämä eksoottinen maahanmuuttovyöry näyttää tulleen jäädäkseen.

Emme mekään haluaisi, että suomalaisista puhuttaessa esimerkiksi jonkinlaista määrittelemätöntä uusimaalaisuutta pidettäisiin hallitsevimpana kansallisena piirteenämme.

Tai mitä tahansa muuta määritelmää, joka Wikipediasta ensimmäisenä tulee kohdalle.

Yhden asian kohdalla minullakin loppuu kotona englannintaito kesken, tosin. En millään osaa kuvata siipalle ’pohjalaisuutta’.

Läheltä näkevät vain likinäköiset

22 keskiviikko Huh 2015

Posted by in Avioliitto, ensitreffit alttarilla, Maahanmuuttaja, Siippa, Suomalainen yhteiskunta

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

, , , , ,

Otimme siipan kanssa aikalisän avioliittoomme.

Yhdessäelo kantakaupunkilaisessa yksiössämme ei enää ollut millään mittarilla kivaa kummallekaan. Siippa vuokrasi huhtikuun alusta itselleen osuuden kimppakämpästä, minä jäin kotiin.

Mukaansa mies otti yhden matkalaukullisen tavaraa. Enempää hänellä ei ollut maahan muuttaessaankaan mukanaan.

Jos elämämme olisi tositelevisio-ohjelma Ensitreffit alttarilla, eikä tosielämän Tokat treffit alttarilla -avioliitto, tässä kohtaa pastori Kananen kysyisi meiltä: ”Tahdotteko jatkaa avioliittoa, vai tahdotteko erota?”

Vastaisimme, ettemme tiedä.

Haluamme roikkua siinä kuuluisassa löysässä hirressä nyt tovin. Tunnustella asioita rauhassa.

Tyhmempi luulisi, että aviomieheni islaminuskoisessa kotimaassa painostus avioliiton jatkamiseen olisi suurempi kuin täällä Suomessa. Minut on yllättänyt, miten moni suomalainen läheiseni haluaa meidän ehdottomasti pysyvän yhdessä, meni syteen tai saveen.

Joillekin se on niin tärkeää, että he suorastaan kieltäytyvät kuulemasta mitään muuta.

Ei persumultahallituksen tuomaa arvokonservatismia tarvitse pelätä. Se on jo täällä.

Jätä Hesarini rauhaan

31 lauantai Tam 2015

Posted by in Maahanmuuttaja, Maahanmuutto, Siippa, Suomalainen yhteiskunta

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

, , , ,

Mieheni päivittäinen hössötys ajaa minut toisinaan raivohulluuden partaalle.

Olen enimmäkseen täysin vakuuttunut siitä, ettei aamuhesarin noutamiseen kerrostaloasunnon postiluukusta tarvita kahta ihmistä, mutta saatan toki olla pahasti väärässä.

Uskoakseni mieheni kotimaan kulttuurissa yhteinen tekeminen on arvo sinänsä, kollektiivisuus on välittämisen symboli. Hössötys tulee sivuoireena.

Appivanhempieni talossa pelkkään aamupaahtoleivän valintaan osallistuu vähintään neljä ihmistä. Keskustelu asiasta on runsasta, eikä kukaan kuuntele toisia. Informaation välitys ei ole tapahtumalle leimallista.

Tehokkuus, vähäeleisyys ja olennaisen erottaminen alkavat mielessäni hahmottua yhä selvemmin suomalaisiksi – vai pohjoismaisiksi? – piirteiksi.

Puolisoni on silmiinpistävän huono erottamaan, mikä kulloisellakin hetkellä on olennaista; omien hiusten sukiminen vai tulipalon sammuttaminen.

Hänen mielestään suomalaiset puolestaan ovat ihmeellisiä: kykenevät rakentamaan talonsa, siivoamaan huushollinsa, kasvattamaan lapsensa ja keskustelemaan yhteiskunnallisista asioista päivällispöydässä henkeä vetämättä.

Samalla kun pystyttävät pihalleen savusaunaa ja virkkaavat taaperolleen päiväpeittoa.

Ensitreffit alttarilla

03 keskiviikko Jou 2014

Posted by in Avioliitto, Puoliso, Siippa

≈ 7 kommenttia

Avainsanat

, , ,

Televisiokanava AVA ryhtyy loppiaisena näyttämään tosi-tv-ohjelmaa Ensitreffit alttarilla. Minun oli pakko päästä katsomaan ohjelman ennakkonäytös. Menin itse naimisiin toisilla treffeillä kaksi vuotta sitten.

Tutustuin kaakkoisaasialaiseen aviomieheeni kansainvälisellä nettideittipalstalla. Ensimmäinen tapaaminen oli hänen kotikaupunkinsa lentokentällä, kun lensin tapaamaan etäpoikaystävääni ensimmäisen kerran.

Viikon päätteeksi mies kosi, minä vastasin myöntävästi. Häät sovittiin seuraavan matkani yhteyteen jouluksi 2012. Oli jo käynyt selväksi, ettei Suomeen saa viisumia helposti, oleskeluluvan sen sijaan kyllä, jos on naimisissa. Mutta sitä varten pitää avioitua molemmissa maissa.

Häissäni oli tasan kaksi suomalaista vierasta. Häävieraista en tuntenut sulhaseni ydinperheen lisäksi ketään. Ilman viinaa, tanssia ja tuttuja ne olivat puuduttavimmat häät, joissa olen koskaan ollut.

Saimme kaikkiin avioliittopapereihimme vihdoin tarvittavat leimat ja papukaijamerkit vappuna 2013. Elokuussa mies pääsi muuttamaan Suomeen.

Kohta juhlimme jo toista hääpäivää Helsingissä.

Ensitreffit alttarilla -ohjelmassa asiantuntijat valitsevat kuudelle suomalaiselle sinkulle sopivat puolisot. Psykoterapeutti-seksuaaliterapeutti Maaret Kallio muistutti ohjelman pressitilaisuudessa, ettemme aina valitse kovin hyviä puolisoita itse. Miksemme siis antaisi asiantuntijan valita?

Minun nerokkaisiin parinvalintakriteereihini ei mitään asiantuntijoita tarvittu. Valitsin kasvot, joita komeampia en ollut koskaan nähnyt. Ne salpaavat vieläkin hengitykseni päivittäin.

Siitä hyvästä olen ehdottomasti ansainnut kaikki pikkumaiset parisuhderiitamme.

 

 

 

 

Suomessa ei myöhästellä

09 sunnuntai Mar 2014

Posted by in Avioliitto, Maahanmuuttaja, Siippa, Suomalainen yhteiskunta

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

, , , ,

Meillä tapellaan myöhästymisestä päivittäin. Puolisoni on asunut Suomessa jo yli vuoden, mutta pitää sinnikkäästi kiinni keskiaasialaisesta ajankäsitteestään. Siippa ryhtyy yleensä ajamaan partaansa siinä vaiheessa kun pitäisi olla ovesta ulkona.

Kai hänelle ajankäytön suunnittelu on 32 vuoden jälkeen yhtä vaikea uusi tapa opittavaksi kuin minulle olisi yhtäkkiä ruveta ottamaan rennosti?

Eilen huomasin karjuvani naama punaisena, että mikäli hän – jälleen kerran – myöhästyy sovitusta tapaamisestaan, hän on häpeäksi minulle, sukulaisilleni ja kaikille suomalaisille. Ja presidentti Kekkoselle.

Hiukan hävettää – siippa oli menossa vain Suklaafestivaalien maistelutyöpajaan.

Missä kohtaa suomalaista yhteiskuntaa tämä mielipuolinen säntillisyys ohjelmoidaan tajuntaamme?

Päiväkodissa, jossa viimeistä lapsensa hakijaa katsotaan karsaasti? Yhteisissä perhejouluissa, joissa lahjojenjako aloitetaan täsmälleen klo 18.03? Koulussa, jossa paikallaan istuminen määrättynä aikana on tärkeämpää kuin derivaatan oppiminen?

Itse en uskaltanut myöhästyä peruskoulusta kuin kahdesta pakottavasta syystä: yritin löytää aamuisella koulumatkallani naapurin roskista, johon uskalsin työntää äitipuoleni evääksi tekemät ruisleivät. Tai kiskoin samaisen kasvattajan pakottamia damaskeja jalastani ennen kouluun tuloa.

Niin, damaskeja. Nurmijärvellä 1980-luvulla. Tervetuloa, psykologin sohva!